Tämä päivä oli mielenkiintoinen ja täynnä tunteiden vuoristorataa. Toki ammatillisen kuoren alle piilotettuna, lempeästi ja kannustavasti hymyillen tästä päivästä selvitiin. Kun on vuosia ensin tehnyt käytänön työtä ja sitten valinnut oman polkunsa opettajana, sitä jossain vaiheessa kadottaa sisäisen sairaanhoitajansa koulumaailmaan. Tai, niin kuin tänään opin ja ymmärsin, en olekaan kadottanut mitään, hoitaja asuu minussa aina. Se mitä teen ja toimin, miten kohtaan pienet asiakkat ja heidän vanhempansa, mitä tarkkailen ja mihin reagoin- kaikki se kuitenkin on siinä.
Tälläinen pieni ihminen. Lääkärin kotiutustarkastus. Kuunnellaan sydän, tsekataan aukileet ja lonkat, katsotaan refleksit, kurkataan pienet silmät ja suu. Mitataan bilirubiiniarvot ja tarkastetaan happisaturaatio. Kysellään pissaamisten ja kakkaamisten perään. Jutellaan imetyksestä ja punnitaan pieni. Näistä elämän perusasioista alkaa meillä kaikilla taaperrus täällä.
Kun joskus elämä ei alakaan ihan niin kuin pitäisi, onneksi silloin on tarjota todella tehokasta ja korkeatasoista hoitoa. Lasten teho, ei potilaita juuri nyt. Sain tutustua rauhassa inkubaattoriin, tehon laatujärjestelmiin, seurantakaavakkeisiin ja lääkeohjeisiin sekä lääkekaappiin.
Iltapäivän aikana osallistuin poliklinikan vastaanottoon. Nuori sydänpotilas tuli hakemaan viimehetken ohjeita ennen Reykjavikissa tehtävää sydänleikkausta. Oli vatsakipuisia lapsia, ummetusta, virtsankarkailua, ihottumaa, runsaita kuukautisia, anemiaa ja pitkään jatkunutta väsymystä. Viimeisenä kohtaamisena olin mukana, kun osastolle otettiin sisään yhdeksän vuotias pieni potilas palliatiiviseen hoitoon. Vanhemmat toimivat tilanteessa vuosien kokemuksella, rauhallisesti ja hoitohenkilökuntaa kuunnellen. Ajatus jäi tuohon potilashuoneeseen ja hengityskoneen suhinaan.
Heidin päivä:
Työpäiväni alkoi tänäänkin kotihoidon toimistolta. Tänään lähdin eri sairaanhoitajan matkaan. Meillä oli kuusi asiakaskäyntiä päivän ajaksi suunniteltu. Asiakaskäyntien tarkoitus oli moninainen. Kävimme diabetespaikoissa, yksi haavahoito, yksi suihkutus kuului päiväohjelmaan, tarkistuskäynti, erinäiset mittaukset.
Tänään puhuimme myös enemmän kotihoidon työn eroista maidemme välillä. Täällä heidän työpäivänsä on kahdeksan tuntia pitkä, joka sisältää palkallisen ruokatunnin. Moni tykkää tehdä vain 60% / 70% / 80% työaikaa kotihoidossa, koska hekin kokevat työn kothoidossa olevan raskasta. Iltavuoro saattaa jatkua klo.23.00 asti, yövuorossa on vain yksi yöhoitaja ja toisinaan työpäivä on jaettu kahteen osaan alkaen aamulla klo.8.00 päättyen klo.12.00 ja jatkuen samana päivänä klo.16.00 aina sinne klo.22.00 asti. Aamuvuoroissa on jokaisessa neljässä tiimissä oma sairaanhoitaja, iltavuorossa ja viikonlopuissa vain yksi sairaanhoitaja.
Täällä ei tilastoida tai millään tavalla dokumetoida asiakaskäyntien aikoja. Kotihoidon palvelut ja tarvittavat hoitotarvikkeet ovat ilmaisia jokaisella asiakaalle tuloihin katsomatta. Käynnit kirjataan päivän päätteeksi potilastietojärjestelmään jonka laajuus on aikalailla sama kuin meillä. Samaa potilastietojärjestelmää käyttää kaikki kunnalliset palvelut, mutta yksityisillä on omansa ja eri kaupungeissa / maakunnissa on eri järjestelmät, jotka eivät kommunikoi keskenään. Kotihoidossa käytettävää mobiilia ei täällä ole ja myöskään hoitajat eivät ole siitä kuulleet.
Tämän kahden päivän aikana näkemäni kotona asuvat vanhukset ovat olleet omaan ammatilliseen silmääni suuhteelisien hyväkuntoisia. Moni on pystynyt liikkumaan täysin omin avuin, jopa vailla apuvälineitä. Monellakaan ei ollut minun silmiini pitkälle edennyt muistisairautta. Kanssani ollut hoitaja kertoi, että kotona asuu jonkin verran ihmisiä joiden jo kuuluisi olla hoidettavuutensa vuoksi palveluasumisessa, mutta myös täällä on pitkät jonot vanhusten palveluasumiseen.
Ja muistattehan käydä katsomassa Heidin päivästä kuvia ensimmäisen postauksen Instagram-linkin kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti