Anne ja Heidi ambulanssissa DAY 5 & 6

 

 

Vietimme viimeiset kaksi päiväämme tutustuen Pelastuslaitoksen arkeen. Vastaanotto oli erittäin lämmin ja ystävällinen vaikkakaan tieto meidän tulosta ei ollut edennyt esimieheltä työntekijöille. Jälleen kerran kohtasimme työyhteisön josta huokui vilpittömyys, ystävällisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne.

Ensimmäisenä saimme tutustua kalustoon. Ambulanssin sisältö ei juurikaan ulkonäöllisesti eronnut meidän omistamme. Saimme tietää, että pelastuslaitoksen väki hakee koulutusta Amerikasta. He perustelivat sen sillä, että Amerikassa on reilu 50 osavaltiota, jotka työskentelevät samalla kaavalla, kuin taas Euroopassa vähän joka maa tekee omalla tavallaan.

Saimme mennä mukaan hälytyksille. Yllä kuvassa matkalla kohteeseen. Sinällään rauhalliset vuorot eivät tarjonneet hurjaa toimintaa, elvytystä saati kyytiä sireenit ulvoen. Tavallisia kohtaamisia tavallisten ihmisten kodeissa. Huonovointisuutta, hermostuneisuutta, pelkoa omasta olotilasta ja leikkauksen jälkeistä epämukavuutta. Ensiapu kävi kuitenkin tutuksi myös toisesta näkökulmasta, sillä sinne potilas kyydittiin. Perjantaina, kun ensiavussa katsoimme valmiutta vastaanottaa ambulanssi, niin nyt näimme ambulanssista käsin ensiavun toimintaa.

Saimme hyvän esittelyn ambulanssin hoitovälineistöstä. Pääsimme myös kokeilemaan heidän toimenpiteitään. Tässä harjoittelimme io yhteyttä sääriluun kautta.

He käyttivät automaattista ventilaattoria. Helpottaa työtä huomattavasti. Automaattinen ventilaattori vapautti hyvin ihmiskäsiä muuhun työhön.

Pääsimme seuraamaan uusien vielä koulutuksessa olevien palomiesten harjoituksia. Heille näytettiin konkreettisesti miten tulipalo etenee ja kuinka tuli käyttäytyy kun se saa happea tai happea tilassa vähennetään.

Viimeisenä päivänä saimme tutustua ambulanssilentokoneeseen. Kone oli hyvin pieni ja matala. Koneeseen mahtui yhden paareilla olevan potilaan lisäksi viisi matkustajaa ja kaksi lentäjää. Kone on heillä ahkerassa käytössä. Kuulimme, että maanantaina koneella oli kuljetettu potilaita kolme kertaa. Konetta käytetää kiirreellisissä siirroissa kuten myös kiireettömissä kuljetuksissa. Ohjaajamme kertoi avustaneensa synnytyksessä koneessa kaksi kertaa. Siinä on oiva tarina kerrottavana lapselle, kun hän hieman kasvaa. Koneessa on tarvittavat välineet jopa täysin automaattiseen elvytykseen. Automatio onkin tarpeen, sillä koneen pienuus hankaloittaa paineluelvytystä, kun koneessa ei auttaja mahdu edes seisomaan.

Ambulanssi koneen lentäjille tehdään omat työsopimukset ja heidän ainoa työtehtävänsä on päivystää vuoroissa 24/7 mahdollisia työtehtäviä.

Kone oli myös niin kevyt, että sitä pystyi yksi mies siirtämään. Heillä on yksi varakone, joka on vielä pienempi. Potilaan lisäksi siihen mahtui kaksi matkustajaa ja lentäjä ja pilotti.

Viimeisen päivän päätteeksi pääsimme jäätelölle vapaana olleiden pelastuslaitoksen työntekijöiden kanssa. Aurinko alkaa paistamaan myös täällä ja kesä tekee tuloaan.

Anne ja Heidi kiittävät lukijoita. Jätämme Akureyrin kylpemään kevään väreihin ja suuntaamme kotiin. Pitkän matkan jälkeen pieni koti-ikävä alkaa kutitella sydäntä.

 

 

Annen ja Heidin päivä kotihoidossa, DAY 4

 

 

Iso joukkio kotihoidon henkilökuntaa istui aamukahvilla järjestelemässä päivän alkua. He tulevat kahdeksaksi töihin ja kukin tiimi saa raporttinsa ja oman työpäivänsä ohjelman. Sitten on noin puoli tuntia pyhitetty yhteiselle ajalle, kahvittelulle, kuulumisten vaihdolle ja naurulle, hyvälle fiilikselle ja yhteisöön kuulumiselle. WAU- ekekti syntyi välittömästi. Muistan vuosien takaa erään esimiehen minulle sanoneen, että hän aina miettii mitä kummaa työpaikalla tapahtuu, jos työntekijät nauravat. Naurava työntekijä oli hänestä epäluotettava ja vakaan työyhteisön uhka. Olin parikymppinen tuolloin, mutta mietin, että taidan olla tuon ihmisen kanssa eri mieltä asiasta- en varmaan vähiten siksi, että minä olen aina nauttinut työnteosta nauraen silloin, kun se ammatillisesti on ollut sopivaa. Minusta se  luo yhteenkuluvuutta, auttaa rentoutumaan, vähentää stressiä, helpottaa murheita ja paineita. Naurava yhteisö luottaa toisiinsa ja tarvittaessa siellä uskaltaa itkeäkin. Naurava työyhteisö on toimiva työyhteisö, jossa jokaisen jäsenen jaksaminen ja viihtyminen on kaikkien yhteinen vastuu. Nauru kesken työpäivän luo intoa, uskoa, valoa ja voimaa siihen, mitä ikinä teetkin. Tämä työyhteisö nauroi, siihen osallistuivat kaikki, esimiehen siunauksella ja hänen osallistuessa aamun jaettuun hetkeen täysin rinnoin.

 

 

 

Aamupäivä oli käyntejä hoitajan matkassa. Iltapäivä lounaan jälkeen kului seuraamalla toimintaterapeutin kotikäyntejä.

Aamupäivän helminä ehkä maininnan arvoisina virtsateiden pikakatetrointisetti. Helpommaksi miehen katetrointia ei voi enää tehdä. Toinen mieleenjäänyt yksityiskohta oli kodin ajatuksella tehdyt muutostyöt. Alemmassa kuvassa nosturin kisko, joka on laitetu kulkemaan katon halki asiakkaan makuuhuoneesta wc/kylpyhuoneeseen.

Jokaisen asiakkaan kotona oli oma lukollinen lääkekaappi. Sen päivityksestä vastasivat hoitajat. Lääkeet annosteltiin sieltä. Suurin osa lääkkeistä oli annosjakelupusseissa.

 Pienet yksityiskohdat koko päivän kantavana voimana. Itse tehtyjä taloja kotihaltijoille, uskomuksia ja taikauskoa.
Altzheimer-asiakkaan upea taideharrastus, mieletön kotiverstas, jonka tuloksena syntyi kaunista, uniikkia taidetta.

 

Ikääntyneen rouvan omistautunut intohimo käsitöihin teki myös lähtemättömän jäljen. Miten jokin rakas intohimo on kantava voima arjessa jaksamiseen ja oman toimintakyvyn sekä elämän palon ylläpitämiseen. Rouvan seinät olivat täynnä upeita ristipistotauluja, puisissa arkuissa oli piilossa lapsille ja lastenlapsille syntymäpäiviksi, jouluiksi, konfirmaatioon, häihin ja ristiäisiin nimikoituja vuodevaatteita, villasukkia, -lapasia ja -paitoja, kaapeista löytyi kansallispukuja ikään katsomatta niin tytöille kuin pojillekin. Näitä töitä esiteltiin vieraalle Suomesta.

 
 

 
 

Iltapäivä toimintaterapeutti Debbien matkassa oli jotain muuta, kuin sairauden hoitoa tai arjen tukemista hoidollisin keinoin. Teimme palvelutarpeen kartoituksia. Kartoitukset aloitetaan Islannissa 80 vuotta täyttäneille. Tämän jälkeen ikääntyneen ihmisen luona käydään vuosittain. Tietyt asiat keskustellen käydään läpi, yksi käynti kestää noin tunnin. Tänään kävimme kolmatta kertaa rouvan luona, joka oli juuri täyttänyt 83v. Kävimme ensikäynnillä pariskunnan luona, jossa mies oli juuri juhlinut 80v. syntymäpäiväänsä. Viimeiseksi vierailimme kodissa, johon jo tejtyjä muutostöitä piti asiakkaan tilanteen muututtua miettiä uudelleen. Alla prosyyreitä ensikäynnillä jaettavaksi.

Kotihoidon esimies halusi päivän päätteeksi haastatella minua kokemuksestani ja vierailustani hänen yksikössään. Eva oli kovin kiinnostunut tulemaan Suomeen käymään, nyt juuri hän oli lähdössä vierailemaan kotihoitoon Skotlantiin ja Tanskaan. Hän myös toivoi, että lähettäisimme opiskelijoita heille. Keskustelumme sujui mukavasti autossa. Haimme Evan lapsenlapsen päiväkodista. Tämä kuva pienten ihmisten juhlasalista, jossa aurinko lattiassa on paikka valokeilassa aina syntymäpäiväänsä viettävälle. Muut istuvat pienillä portailla ja laulavat synttärisankarille.
Tämä oli hyvän mielen päivä.

Heidin päivä:
Saavuin Annen kanssa samaan aikaan kotihoidon toimistolle ja vaikka minulle Akureyrin kotihoidon toimiston nauravainen ja vilpitön ilmapiiri ei tullut minulle enään yllätyksenä, niin edelleen olen hyvin otettu kuinka he ovat saaneet luotua kaikille viihtyisän työilmapiirin.

Itse pääsin tänään sairaanhoitajan mukaan jolla oli koko päiväksi suunniteltu kirjallisia töitä. Teimme yhden asiakaskäynnin aamusta. Myös täällä vaivaa hieman hoitaja pula, sijaisia on hyvin vaikea saada akuutteihin poissaoloihin ja siitä syystä meillä oli myös yksi asiakaskäynti aamusta. Kävimme antamassa mielenterveysongelmista kärsivälle asiakaalle aamulääkkeet ja kahden viikon välein annettavan pistoksen. Asiakas otti minut erittäin hyvin vastaan ja hän puhuin hyvin Englantia, joten pystyin hyvin kommunikoimaan myös asiakkaan kanssa.

Takaisin toimistolle saavuttuamme sain tutustua sairaanhoitajan päivään toimistolla. Hän organisoin uusia asiakkaita hoitajien kiertolistoihin, kävi läpi asiakkaiden tietoja, lääkärien kirjoituksia ja kuten hän itse kuvaili työtään, tehdä kentällä olevien hoitajien työ mahdollisimman helpoksi ja joutuisaksi.

Sain kuulla enemmän prosessita kuinka heille tulee uusia asiakkaita kotihoidon piiriin. Lääkäri on aina se keskustelun avaava henkilö. Hän kartoittaa ensimmäisenä asiakkaan tarpeita kotihoidolle. Lääkärin kautta uudet asiakkaat tulevat. Sitten astuu moniammattilinen työryhmä kartoittamaan tarkemmin asiakkaan tarpeita, kyntien ajankohtaa, määrää ja tarkoitusta.

Sain paremmin tutustua heidn potilastietojärjestelmään. Hieman kielimuuri oli harmina, ohjelmasta olisi saannut paljon enemmän irti jos kieli olisi ollut minulla ja ohjelmalla sama.

Toimistolla oli myös hoitajien jumppa / rentutushuone. Sieltä löytyi jumppapatjoja, jumppapallo, foamroller-rullia ja vilttejä. He käyttävät huonetta yhdessä ja erikseen. Sain toimistolla kuulla, kuinka tärkeitä myös tämn kaltaiset tuokiot koko työyhteisön kesken liittää heitä heitä paremmin yhteen.

Kävin myös erittäin antoisan keskustelun kotihoidon esimiehen kanssa. Hän on erittäin kiinnostunut tulemaan yhdessä hoitajien kanssa tutustumaan meidän kotihoitoon. Vaihdoimme yhteistietoja josko tälläin mahdollisuus heidän tulle meillepäin onnistuisi jonain päivänä.

Annen ja Heidin päivä ensiavussa, DAY 3

 

 

Siitähän se aina ensiavussa alkaa, että ilmottaudut luukulla ja kerrot miksi olet tullut. Sitten jäät odottamaan. Tällä kertaa odotusaika oli onneksi lyhyt ja vastaanotto ei ollut pelottava tai kivulias laisinkaan. Saimme kupposet kahvia ja maistiaiset paikallisista perinneleivoksista. Kävimme tunnin ajan mielenkiintoista keskustelua opiskelijoista, heidän arvioinnistaan ja opiskelijavaihdosta. Akureyrin sairaala on opetussairaala ja se näkyy hoitajien sitoutumisessa sekä kiinostuksessa opiskelijoiden ohjaukseen ja arviointiin.

 

 

 

Otimme kuvia kaikesta sellaisesta, mikä eniten herätti ajatuksia ja kiinnostusta. Heidi jälleen päivittää lisää kuvia Instagrammiin.

Lääkekaappi. Lääkkeet lajiteltuina lääkeaineryhmän mukaan, ei aakkostaen. Muitakin käteviä lajitteluja tuli vastaan. Esimerkiksi lasten ansiapukärry, joka oli ladattu hyllyittäin painon mukaan. Näin tiesit aina minkä kokoisen katetrin, kanyylin, maskin tai esim. intubaatiotuubin otat, aukaiset vain laatikon oikean kilomäärän kohdalta.
Lasten kivun hoito kivuliaiden toimenpiteiden yhteydessä (esim. verikokeet tai pistokset) tapahtui ilokaasulla. Pieni hengittely ilokaasua ja parin minuutin toimenpide on tehty. Iloaasu poistuu lapsesta nopeasti, eikä sen kummempaa seurantaa tarvita. Hauskin yksityiskohta oli, että maskin sisään voidaan laittaa suklaan, mansikan tai vaniljan tuoksua pyyhkäisemällä sinne pieni raita tähän tarkoitukseen suunniteltua tuoksukynää. Näin hengitettävä ilokaasu tuoksuukin äidin leipomalle suklaakakulle!

 

Ensiapu on auki aina. Laboratorio on auki vain arkisin klo 8-16. Tämän ajan ulkopuolella ensiavussa toimii pieni pikalaboratoria, jossa valmistuu CRP, hB, Leuk, Krea, Na ym. Saadaan tärkeää ja nopeaa infoa potilaan tilanteesta.

 

Elvytyskärry. Kolme kärryä on sijoitettuna ympäri sairaalaa: EA:han, teholle ja sisätaudeille. Joka vuorossa on ensiaputiimiin kuuluvia hoitajia ja lääkäreitä. Kun hälytys tulee, niin tiimi tietää miten kokoontua, minne mennä ja mistä lähin kärry!

 

Hauska yksityiskohta kipsihuoneessa. Jokaiseen kipsiin oli kaava. Tässä dorsaalilastaan malli, jonka mukaan leikata.

Kun ambulanssi tulee, se peruuttaa tästä ovesta sisään, potilas saadaan välittömästi hoitohuoneeseen. Tämän tilan vieressä oli erillinen hoitohuone, jonne voidaan ohjata muilta näkymättömissä hyvin rauhattomat asiakkaat, häiritsevästi ja uhkaavasti käyttäytyvät asikkaat tai esim. kotiväkivallan uhrit. Sinun ei tarvitse kulkea kaikkien editse odotushuoneen läpi ja selittää luukulla asiaasi. Voi tulla sisään "takakautta" silloin, jos haluat suojella yksityisyyttä. Tämä on pieni kaupunki (n. 18 000) asukasta, joten helposti kaikki tuntee kaikki ja sana leviää.

 

Tytöt lähdössä lentopelastusharjoituksiin. He lentävät pieneen kylään n. puolen tunnin lentomatkan päähän. Sinne on simuloitu lento-onnettomuus. Nämä ensiavun hoitajat menevät harjoittelemaan toimintaa pelastustöissä. Hui, minulta jäisi menemättä, sen verran lentokammoinen olen.

 

Kansainvälinen hoitajien päivä on muuttunut täällä sairaalalla hoitajien viikoksi. Joka päivälle on ollut jotain pientä ohjelmaa. Tänään henkilökunnalle tarjoiltiin kevyt lounas ja kaunista musiikkia, ensiavun hoitaja lauloi ja soitti todella upeasti. Herkkä tulkinta Frank Sinatran My way- kappaleesta. Kun konferenssin omaisesti muutama hoitaja alkoi kertomaan omasta työstään, opinnoistaan tai kokemusasiantuntijuudestaan, me hipsimme hiljaa ulos salista. Islanti on kaunis kieli, mutta nopeasti puhuttuna muutamien ruotsinkielen kaltaisten sanojen tunnistettavuus ei auta ymmärtämään koko tarinaa. Parin tunnin konferenssi islanniksi ei ehkä olisi antanut meille ammatillisesti kovinkaan paljon. Käytimme lopun ajan päivästä mieluumin ensiapuosastolla toimintaa seuraten.

Annen päivä lasten osastolla ja Heidin päivä kotihoidossa, DAY2

Annen päivä:

Tämä päivä oli mielenkiintoinen ja täynnä tunteiden vuoristorataa. Toki ammatillisen kuoren alle piilotettuna, lempeästi ja kannustavasti hymyillen tästä päivästä selvitiin. Kun on vuosia ensin tehnyt käytänön työtä ja sitten valinnut oman polkunsa opettajana, sitä jossain vaiheessa kadottaa sisäisen sairaanhoitajansa koulumaailmaan. Tai, niin kuin tänään opin ja ymmärsin, en olekaan kadottanut mitään, hoitaja asuu minussa aina. Se mitä teen ja toimin, miten kohtaan pienet asiakkat ja heidän vanhempansa, mitä tarkkailen ja mihin reagoin- kaikki se kuitenkin on siinä.

Tälläinen pieni ihminen. Lääkärin kotiutustarkastus. Kuunnellaan sydän, tsekataan aukileet ja lonkat, katsotaan refleksit, kurkataan pienet silmät ja suu. Mitataan bilirubiiniarvot ja tarkastetaan happisaturaatio. Kysellään pissaamisten ja kakkaamisten perään. Jutellaan imetyksestä ja punnitaan pieni. Näistä elämän perusasioista alkaa meillä kaikilla taaperrus täällä.

 
Kun joskus elämä ei alakaan ihan niin kuin pitäisi, onneksi silloin on tarjota todella tehokasta ja korkeatasoista hoitoa. Lasten teho, ei potilaita juuri nyt. Sain tutustua rauhassa inkubaattoriin, tehon laatujärjestelmiin, seurantakaavakkeisiin ja lääkeohjeisiin sekä lääkekaappiin.

Sairaalalla sattui olemaan esittelijöitä: EA tarvikkeita, leikkaussalivälineita ja haavahoidon tuotteita ja kakkua, suklaata sekä colaa!  Kun viiden aikaan kotiuduin sairaalalta, ei puhti enää riittänyt isoon ihmettelyyn ständeillä. Nautin oman annokseni sokeria ja hiippailin asunnolle tämän blogin pariin.

 

Iltapäivän aikana osallistuin poliklinikan vastaanottoon. Nuori sydänpotilas tuli hakemaan viimehetken ohjeita ennen Reykjavikissa tehtävää sydänleikkausta. Oli vatsakipuisia lapsia, ummetusta, virtsankarkailua, ihottumaa, runsaita kuukautisia, anemiaa ja pitkään jatkunutta väsymystä. Viimeisenä kohtaamisena olin mukana, kun osastolle otettiin sisään yhdeksän vuotias pieni potilas palliatiiviseen hoitoon. Vanhemmat toimivat tilanteessa vuosien kokemuksella, rauhallisesti ja hoitohenkilökuntaa kuunnellen. Ajatus jäi tuohon potilashuoneeseen ja hengityskoneen suhinaan.

 

 

 

Heidin päivä:

Työpäiväni alkoi tänäänkin kotihoidon toimistolta. Tänään lähdin eri sairaanhoitajan matkaan. Meillä oli kuusi asiakaskäyntiä päivän ajaksi suunniteltu. Asiakaskäyntien tarkoitus oli moninainen. Kävimme diabetespaikoissa, yksi haavahoito, yksi suihkutus kuului päiväohjelmaan, tarkistuskäynti, erinäiset mittaukset.

 

Tänään puhuimme myös enemmän kotihoidon työn eroista maidemme välillä. Täällä heidän työpäivänsä on kahdeksan tuntia pitkä, joka sisältää palkallisen ruokatunnin. Moni tykkää tehdä vain 60% / 70% / 80% työaikaa kotihoidossa, koska hekin kokevat työn kothoidossa olevan raskasta. Iltavuoro saattaa jatkua klo.23.00 asti, yövuorossa on vain yksi yöhoitaja ja toisinaan työpäivä on jaettu kahteen osaan alkaen aamulla klo.8.00 päättyen klo.12.00 ja jatkuen samana päivänä klo.16.00 aina sinne klo.22.00 asti. Aamuvuoroissa on jokaisessa neljässä tiimissä oma sairaanhoitaja, iltavuorossa ja viikonlopuissa vain yksi sairaanhoitaja.

 

Täällä ei tilastoida tai millään tavalla dokumetoida asiakaskäyntien aikoja. Kotihoidon palvelut ja tarvittavat hoitotarvikkeet ovat ilmaisia jokaisella asiakaalle tuloihin katsomatta. Käynnit kirjataan päivän päätteeksi potilastietojärjestelmään jonka laajuus on aikalailla sama kuin meillä. Samaa potilastietojärjestelmää käyttää kaikki kunnalliset palvelut, mutta yksityisillä on omansa ja eri kaupungeissa / maakunnissa on eri järjestelmät, jotka eivät kommunikoi keskenään. Kotihoidossa käytettävää mobiilia ei täällä ole ja myöskään hoitajat eivät ole siitä kuulleet.

 

Tämän kahden päivän aikana näkemäni kotona asuvat vanhukset ovat olleet omaan ammatilliseen silmääni suuhteelisien hyväkuntoisia. Moni on pystynyt liikkumaan täysin omin avuin, jopa vailla apuvälineitä. Monellakaan ei ollut minun silmiini pitkälle edennyt muistisairautta. Kanssani ollut hoitaja kertoi, että kotona asuu jonkin verran ihmisiä joiden jo kuuluisi olla hoidettavuutensa vuoksi palveluasumisessa, mutta myös täällä on pitkät jonot vanhusten palveluasumiseen.

 

Ja muistattehan käydä katsomassa Heidin päivästä kuvia ensimmäisen postauksen Instagram-linkin kautta.

Anne lasten osastolla ja Heidi kotihoidossa, DAY1

Annen päivä:

Sain aloittaa työelämäjaksoni lasten osastolla Akureyri Hospitalissa. Kovasti odotetut kaksi päivää. Alku oli naurua ja kättelyä. Ystävällisiä kasvoja, nimet oli vaikea painaa mieleen. Iso hämmennys itsellä, kun englantia menin puhumaan, niin moni hoitaja ja lääkäri osastolla halusikin kommunikoida ruotsiksi. Yritin, mutta aika pikaisesti kieli vaihtui itsella takaisin englanniksi. Näin siis minulle puhuttiin ruotsia ja itse puhuin englantia, päivä meni näinkin oikein mallikkaasti maaliin.

 
Todella ystävällisen vastaanoton jälkeen pääsin kummastelemaan ensimmäistä operaatiota. Uusi taulu piti ripustaa seinälle, joten vanha taulu piti siirtää. Minulle kerrottiin, että sairaanhoitajan koulutus pätevöittää tehtävään siten, että sen suorittaa kerralla kolme hoitajaa (neljäs ei enää mahtunut saman taulun ympärille).

Nuoren sydänpotilaan monitorointia. Takykardinen sydän teki omia pompotelujaan. Happisaturaatiota mitattaessa tuli vastaan klassinen tilanne. Miksi mittari ei mittaa, onko se rikki? Etusormi sai käsittelyn kynsilakan poistoaineesta ja kummasti löytyi hyvät saturaatiot.

Sinällään päivä oli kaikessa ihanuudessaan haasteellinen. Islannin kieli vielä puhuttuna vilisee tuttuja sanoja , mutta kirjoitettuna siitä katoaa tunnistettavuus jokseenkin tehokkaasti. Yllä WC (Snyrting), alla sairaalan opastaulu. Aamulla seisoin hetken ja mietin- minne olinkaan menossa.

Päivä pulkassa. Pitkästä aikaa oli super hienoa vetää hoitajan vaatteet päälle ja palata jonnekin omaan ammatilliseen lähihistoriaan. Päivä oli mielenkiintoinen pienine potilaineen ja kohtaamisineen. Kymmenvuotias pikku- kaveri innostui puhumaan kanssani englantia, lapsen kielitaito oli hämmästyttävä. Parin tunnin aikana kävimme läpi hänen judoharrastuksensa, siskonsa karateotteet, keltaisen vyön salat ja juniorimestaruuskisat, jossa molemmat sisarukset edustivat perheen taistelulajikunniaa. Siinä sivussa hoitui vatsan ultra, verikokeet ja röntgenit. Taisimme molemmat olla hieman pahoillamme, ettemme huomenna enää näekään. Reipas nuori mies pääsi tänään kotiin.


Heidin päivä:
Päiväni alkoi 2,5km aamureippailulla kävelen Akureyrin kotihoidon toimistolle. Täällä heidän työpäivänsä alkoi kello kahdeksan aamulla. Vastaanotto oli erittäin ystävällistä ja kaikki olivat tietoisia tulostani. Kerätyään aamukahvinsa hoitajat kerääntyivät neljään eri tiimiin puhumaan aamuraporttia ja käymään läpi päivän aikataulua. Toimistolla oli hyvin rento ja vilpitön ilmapiiri, ihmiset selvästi viihtyvät työpaikallaan. Tiimien välisten aamuraporttien jälkeen kerääntyy työntekijät vielä yhdessä hörppäämään aamukahvit ennen kentälle lähtöä.

Pääsin sairaanhoitajan mukaan päiväksi. Aamu alkoi iäkkämän herran aamulääkkeiden annolla. Asiakkaan luona oli meille tutut lääkkeiden annosjakelupussit lukollisessa kaapissa. Samalla myös asiakkaan jalat rasvattiin ja avustettiin tukisukat jalkaan. Herra lähti meidän kanssa samalla oven avauksella kohti vanhusten kerhoa, oman auton rattiin hypäten.

Seuraavaksi menimme käynnille dibetesta sairastava vanha herra. Tämä asiakas asui kerrostalossa, josta sai ainoastaan +65 vuotiaat ostaa tai vuokrata asunnon. Näitä kerrostaloja oli kaksi vierekkäin ja niiden väliin oli rakennettu läpinäkyvä putki joita pitkin asukkaat saivat kulkea säältä suojassa talosta toiseen, toistensa luokse vierailulle. Myös näiden talojen takana oli keskus, johon pääsi tätä samaista putkea pitkin, jossa oli mahdollista saada kuntoutusta, käydä kuntosalilla, kokoontua yhteen, saada virikkeittä päivään. Asiakas oli syömässä aamupalaa jo kun saavuimme paikalle. Hoitaja mittasi verensokeri, mittasi insuliinin ja pisti sen asiakaalle. Asiakas oli erittäin hyväntuulinen ja jäi jatkamaan aamupalan syöntiä.

Päivän kolmas asiakas oli entinen sairaahoitaja joka sairasti MS-tautia. Hänellä oli avanne ja cystofix. Omat jalat eivät enään kantaneen. Hänelle vaihdoimme yhteistyöllä avannepussin, avannelevyt, puhdistimme cystofixin juuren, vaihdoimme lääkelaastarit, vaihdoimme haavataitokset pakaroiden painehaavoihin ja avustimme vaatteet päälle. Asiakas halusi että minä pistän hänelle Klexanen.

Päivän neljäs asiakas asui miehensä kanssa maalla, kaukana kaupungista ja heille on tarkistuskäynti. Matkalla maaseudulle maisemat olivat upeat. Matka taittui niitä ihallessa. Paikalla saavuttuamme huomasimme, että pariskunta ei olekkaan kotona. Kanssani ollut hoitaja soitti heille ja he olivatkin sukulaissa kyläilemässä.

Tämän jälkeen palasimme toimistolle lounastamaan. Lounastauon jälkeen iltapäivä taittui aamun kaltaisilla asiakaskäynneillä.

Asiakaskäynneistä kirjasimme päivän jälkeen toimistolla paikalliseen potilastietojärjestelmään. Asiakas käyntiaikoja emme tilastoineet, koska täällä ei ole sellaista tapaa.

Huomenna pääsen viettämään uuden päivän Akureyrin kotihoidossa.

Aloitus, Heidin Instagram-postauksien linkki

Blogi valuu eetteriin osittain Heidin Insta- postauksien kautta. Anne täydentää sitten perinteisesti Heidin tarinaa.

https://www.instagram.com/hoitajavaihdossa/?utm_source=ig_profile_share&igshid=b5uzw6hi99td&fbclid=IwAR1TS2Cqr6s3qbytzq-SH1-lfwY5Fs_sB_zG54Lxl4oiKjIfJNxPUHfrldY

T. Islannin matkaajat