Sain aloittaa työelämäjaksoni lasten osastolla Akureyri Hospitalissa. Kovasti odotetut kaksi päivää. Alku oli naurua ja kättelyä. Ystävällisiä kasvoja, nimet oli vaikea painaa mieleen. Iso hämmennys itsellä, kun englantia menin puhumaan, niin moni hoitaja ja lääkäri osastolla halusikin kommunikoida ruotsiksi. Yritin, mutta aika pikaisesti kieli vaihtui itsella takaisin englanniksi. Näin siis minulle puhuttiin ruotsia ja itse puhuin englantia, päivä meni näinkin oikein mallikkaasti maaliin.
Todella ystävällisen vastaanoton jälkeen pääsin kummastelemaan ensimmäistä operaatiota. Uusi taulu piti ripustaa seinälle, joten vanha taulu piti siirtää. Minulle kerrottiin, että sairaanhoitajan koulutus pätevöittää tehtävään siten, että sen suorittaa kerralla kolme hoitajaa (neljäs ei enää mahtunut saman taulun ympärille).
Nuoren sydänpotilaan monitorointia. Takykardinen sydän teki omia pompotelujaan. Happisaturaatiota mitattaessa tuli vastaan klassinen tilanne. Miksi mittari ei mittaa, onko se rikki? Etusormi sai käsittelyn kynsilakan poistoaineesta ja kummasti löytyi hyvät saturaatiot.
Päivä pulkassa. Pitkästä aikaa oli super hienoa vetää hoitajan vaatteet päälle ja palata jonnekin omaan ammatilliseen lähihistoriaan. Päivä oli mielenkiintoinen pienine potilaineen ja kohtaamisineen. Kymmenvuotias pikku- kaveri innostui puhumaan kanssani englantia, lapsen kielitaito oli hämmästyttävä. Parin tunnin aikana kävimme läpi hänen judoharrastuksensa, siskonsa karateotteet, keltaisen vyön salat ja juniorimestaruuskisat, jossa molemmat sisarukset edustivat perheen taistelulajikunniaa. Siinä sivussa hoitui vatsan ultra, verikokeet ja röntgenit. Taisimme molemmat olla hieman pahoillamme, ettemme huomenna enää näekään. Reipas nuori mies pääsi tänään kotiin.
Heidin päivä:
Päiväni alkoi 2,5km aamureippailulla kävelen Akureyrin kotihoidon toimistolle. Täällä heidän työpäivänsä alkoi kello kahdeksan aamulla. Vastaanotto oli erittäin ystävällistä ja kaikki olivat tietoisia tulostani. Kerätyään aamukahvinsa hoitajat kerääntyivät neljään eri tiimiin puhumaan aamuraporttia ja käymään läpi päivän aikataulua. Toimistolla oli hyvin rento ja vilpitön ilmapiiri, ihmiset selvästi viihtyvät työpaikallaan. Tiimien välisten aamuraporttien jälkeen kerääntyy työntekijät vielä yhdessä hörppäämään aamukahvit ennen kentälle lähtöä.
Pääsin sairaanhoitajan mukaan päiväksi. Aamu alkoi iäkkämän herran aamulääkkeiden annolla. Asiakkaan luona oli meille tutut lääkkeiden annosjakelupussit lukollisessa kaapissa. Samalla myös asiakkaan jalat rasvattiin ja avustettiin tukisukat jalkaan. Herra lähti meidän kanssa samalla oven avauksella kohti vanhusten kerhoa, oman auton rattiin hypäten.
Seuraavaksi menimme käynnille dibetesta sairastava vanha herra. Tämä asiakas asui kerrostalossa, josta sai ainoastaan +65 vuotiaat ostaa tai vuokrata asunnon. Näitä kerrostaloja oli kaksi vierekkäin ja niiden väliin oli rakennettu läpinäkyvä putki joita pitkin asukkaat saivat kulkea säältä suojassa talosta toiseen, toistensa luokse vierailulle. Myös näiden talojen takana oli keskus, johon pääsi tätä samaista putkea pitkin, jossa oli mahdollista saada kuntoutusta, käydä kuntosalilla, kokoontua yhteen, saada virikkeittä päivään. Asiakas oli syömässä aamupalaa jo kun saavuimme paikalle. Hoitaja mittasi verensokeri, mittasi insuliinin ja pisti sen asiakaalle. Asiakas oli erittäin hyväntuulinen ja jäi jatkamaan aamupalan syöntiä.
Päivän kolmas asiakas oli entinen sairaahoitaja joka sairasti MS-tautia. Hänellä oli avanne ja cystofix. Omat jalat eivät enään kantaneen. Hänelle vaihdoimme yhteistyöllä avannepussin, avannelevyt, puhdistimme cystofixin juuren, vaihdoimme lääkelaastarit, vaihdoimme haavataitokset pakaroiden painehaavoihin ja avustimme vaatteet päälle. Asiakas halusi että minä pistän hänelle Klexanen.
Päivän neljäs asiakas asui miehensä kanssa maalla, kaukana kaupungista ja heille on tarkistuskäynti. Matkalla maaseudulle maisemat olivat upeat. Matka taittui niitä ihallessa. Paikalla saavuttuamme huomasimme, että pariskunta ei olekkaan kotona. Kanssani ollut hoitaja soitti heille ja he olivatkin sukulaissa kyläilemässä.
Tämän jälkeen palasimme toimistolle lounastamaan. Lounastauon jälkeen iltapäivä taittui aamun kaltaisilla asiakaskäynneillä.
Asiakaskäynneistä kirjasimme päivän jälkeen toimistolla paikalliseen potilastietojärjestelmään. Asiakas käyntiaikoja emme tilastoineet, koska täällä ei ole sellaista tapaa.
Huomenna pääsen viettämään uuden päivän Akureyrin kotihoidossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti